Porin prikaatin killan Helsingin
alueosasto ei kovin usein kuuluta väkeä koolle, mutta sitten kun kutsuu, niin
yleensä tilaisuus palkitsee ruhtinaallisesti kuulijansa. Äskettäin alueosaston
puuhamiehet Hannu Viitanen ja Markus Kinkku olivat saaneet esitelmöitsijäksi
kommodori evp, tutkija ja Venäjän asiantuntijan Pertti Inkisen, joka valotti
poikkeuksellisen perusteellisesti ja poikkeuksellisen mielenkiintoisesti
Itämeren sotilaallista tilannetta ja itse asiassa melkoisen laajastikin aina
yllättävän ja ennustamattoman Venäjän suurta ja aika pelottavaakin universaalia
roolia.
Inkisen laaja Venäjän tuntemus pohjaa
osaltaan siihenkin, että hän on toiminut puolustusasiamiehenä niin Moskovassa,
Pekingissä kuin Minskissäkin (Valko-Venäjä).
Aivan aluksi Inkinen viittaisi kenraali
Mannerheimin kirjeeseen ruhtinatar Maria Lubomirskajalle sata vuotta sitten;
siinä todettiin se pelottava periaate, että Venäjä ei vain haikaile vaan se
hamuilee loputtomasti omaan valtaansa niitä alueita, jotka sen hallussa ovat
olleet historiallisesti.
Inkinen esitti sen seitsemän kohdan
”paperin”, johon Venäjä perustaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjauksensa.
1)Ykköskohtana on siis Venäjän itsensä
korostama väite, että Venäjä elää Yhdysvaltain johtamien maiden saartamana.
2)”Länsi käyttää Venäjän
demokratiamyönteistä oppositiota kumoukselliseen toimintaan hallitusta
vastaan”.
3) ”Yhdysvallat on liittolaisineen milloin
tahansa valmiina hyökkäämään Venäjälle”. Kommenttini: väite on täyttä
hölynpölyä!
4) ”Länsi suunnittelee Venäjän
luonnonrikkauksien kaappaamista sotilaallisin keinoin.
5) ”Venäjä käyttää omia teknologioitaan
sotilaalliseen varustautumiseensa”.
6)”Venäjällä on liittolaiset: Shanghain
yhteistyöjärjestö (SCO) tai SCO:n valtiot yhdessä Valko-Venäjän, Armenian ja
mahdollisesti Syyrian kanssa.”
7) ”Ydinaseet toimivat Venäjän
turvallisuuden kulmakivenä.” Kommentti: näin on ollut, on ja tulee olemaankin.
Kiinteistöjä
ei vieraille rajojen suunnista
Venäjän on keskittänyt valtavat
asearsenaalit Suomen lähialueille. Venäjä ei salli ulkomaista maanomistusta
lähimainkaan rajojaan toisin kuin rajan toisella puolella eli Suomessa, joka
alkaa laatia joitakin rajoituksia venäläiselle maanomistukselle. Suomen
paisuvalle venäläisväestölle Suomi sallii yhä kaksoiskansalaisuuden, jota
pidetään tiettynä uhkana.
Venäjä sääti v. 2009 lakimääräiseksi
ulkomailla olevien venäläisten suojelun asevoimin. Yksi esimerkki Venäjän
tyylistä ovat nähtävillä jatkuvat voimannäytöt Itämerellä sekä sen yllä (mm.
ilmatilaloukkaukset).
Venäjällä on Suomen lähialueilla
yli 200 taistelukonetta (hävittäjää) ja yli sata taisteluhelikopteria.
Ruotsissa hävittäjien määrä on 97, Suomessa 62, Norjalla 57 ja Baltialla 8.
Venäjän asevoimien vahvuuksia: tavoite 1
milj. sotilasta, muiden ministeriöiden asevoimat 500 000 sotilasta,
sopimussotilastavoite 499 000 sotilasta, välitön reservi 800 000 sotilasta,
reserviä 2 miljoonaa reserviläistä varustuksin, vuosittain palvelukseen kaksi
145 000 sotilaan erää, vuotuinen reservikertymä 280 000 sotilasta,
upseerikoulutukseen 15 000 vuodessa, upseerien määrä 900 000 (arvio 2015).
Edellä olevien lisäksi tulevat mm.
Kansalliskaarti, Poikkeustilaministeriön joukot ja FSB:n joukot 100 000 miestä
(FSB on Venäjän korkein turvallisuuselin).
Suomen itä- ja eteläpuolella sijaitsee
valtava sotilaiden määrä eri joukko-osastoissa ja lisää on tulossa. Yksi niistä
on Lugan ohjustukikohta Suomen eteläpuolella. Kaliningradiin (entinen
Itä-Preussi) on sijoitettu seitsemän prikaatia.
KOLUMNI:
Venäjän sotilasdoktriini/sotilasoppi
tuntuu aika erikoiselta niin sen väitteiden kuin varustautumisenkin suhteen:
länsi on muka valmis, milloin tahansa hyökkäämään venäjän kimppuun tai valmis
kaappaamaan Venäjän luonnonrikkaudet. Venäjän johto luo vasiten ulkoisen vaaran
uhkakuvaa ehkä siksikin, että se saisi omalta kansaltaan tukea valtavaan
varustautumiseen. Kaiken päälle sotavoimat on viritetty jo kriisiajan
tarpeisiin ja liikekannallepanovalmiuteen.
On mielenkiintoista seurata, kuinka Suomi
alkaa käyttäytyä itsenäisen valtion tavoin ja käyttää suvereniteettiaan niin,
että se kertoo OMAN mielipiteensä yhä useammin esim. Venäjä –kannoistaan.
Äskettäin tämä tuli ilmi muun muassa
Ulkopoliittisen instituutin Venäjä –selvityksessä, jota eduskunnan suomettunut
siipi tietysti moitti ankarasti. Kuului esim. huutoja, että ”Venäjähän voi
suuttua Suomen suoraan sanotusta mielipiteestä!
Asioita on myös usein vaikea hallita.
Tästä on yksi esimerkki Venäjän Georgian (2010) ja Ukrainan sota (meneillään)
ja Krimin valtaus (2014). Suomessa kerrottiin, että Venäjä vastasi Georgiassa
tuleen, kun sen sotilaita balettiin ampua. Tosiasiassa nimenomaan Venäjä oli
ryhtynyt suunnittelemaan Georgian sotaa jo v. 2006. Tästä itse Putin kertoi
vuonna 2012!
Suomen julkinen sanakaan ei siis läheskään
aina hallitse ja tunne tarpeeksi hyvin aiheitaan. Idän suunnasta on tapana
tulla myös trollausta, jolle Lenin –setä taisi antaa alkusysäyksen. Olihan
hänen yksi sloganinsa ”valehdelkaa, valehdelkaa, niin kyllä valhe lopulta
totuudeksi muuttuu!”
Ehkä maailman suurin kirjailija F.M.
Dostojevski (1821-1881) tapasi sanoa, että ”totuudella on tapana ylösnousta,
ennemmin tai myöhemmin!” Tämä on toteutunut monta kertaa N-liiton/Venäjän
toimissa. Suomalaisten kohdalla ikimuistettava on se, että N-liitto väitti
Suomen ampuneen Mainilan laukaukset, vaikka itse olikin sen tehnyt. Venäjällä
eivät vieläkään kaikki tunnusta tätä tosiasiaa.
Oma lukunsa on venäläisten
trollaus: ”muunnellun totuuden” levittäminen. Tähän tulee vähän vastaustakin,
sillä Suomeen ollaan perustamassa 10 Euroopan maan ja Yhdysvaltain voimin
hybridiosaamiskeskusta.
KARI NUMMILA
Kuvassa osa kiltatilaisuuden yleisöstä
KUVA Kari Nummila
Riitta Viitanen ja Markus Kinkku olivat järjestämässä Helsingin kilta-tilaisuutta
KUVA Kari Nummila
Killan puheenjohtaja Timo Mäki ja Helsingin alueosaston puheenjohtaja Hannu Viitanen kiittivät luennoitsijaa ja yleisöä
KUVA Kari Nummila
Kommodori evp ja tutkija Pertti Inkinen kertoi mielenkiintoisesti erittäin ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta
KUVA Kari Nummila